Lukijaa ottaa päähän #1: Lässähtävät loppuratkaisut

Lukijaa ottaa päähän #1: Lässähtävät loppuratkaisut

Juonikaavio on jokaisen tarinan pohja. Ensin esitellään tilanne ja ongelma, sitten alkaa tapahtua kiihtyvällä tahdilla kunnes saavutetaan kliimaksi ja laskeudutaan kohti loppuratkaisua. Välillä kuitenkin törmää sellaisiin teksteihin, joissa hurjan kliimaksin jälkeen loppuratkaisu käytännössä mitätöi siihen asti kuljetun tarinan!

plot-diagram

Otetaan esimerkiksi rakkaustarina, kun kerran fanfictionmaailma on niitä pullollaan. Esimerkkini on hatusta temmattu, mutta olen lukenut samalla kaavalla useampia tarinoita: Hahmoilla on jännittynyt suhde, ja mukana on myös lämpimämpiä tunteita molemmin puolin. Suhde alkaa pikkuhiljaa kehittyä, mutta pinnan alla kytee väärinymmärryksiä, erimielisyyksiä ja kommunikaatio-ongelmia.

Lopulta päähenkilöillä on repivä riita asiasta, joka on kalvanut molempia jo pidempään. Vuosikausia pidäteltyä pahaa mieltä puristetaan yhteen sananvaihtoon, jossa sanotaan ikäviä asioita puolin ja toisin, ja josta lähdetään ovet paukkuen. Lukija suree molempien puolesta, ja miettii miten tästä voidaan selvitä.

Päähenkilöt pääsevät takaisin keskusteluyhteyteen, ja puhuvat keskenään tunteista ja toiveistaan. He oppivat toisistaan myös uusia asioita. Pyydetään anteeksi suuntaan ja toiseen, ja päädytään lopulta taas yhteen. Lukija hymyilee ja on onnellinen päähenkilöiden puolesta.

Tuttu kaava, josta on kirjoitettu monia hyviä ja huonoja tuotoksia. Sekä riitakohtausta että tätä asioiden sopimista voisin hyvin nähdä itseni lukevan tippa linssissä! Mutta mitä jos näiden kohtausten välissä ei tapahdu mitään? Mitä jos nämä ovat käytännössä peräkkäin? Monen vuoden paha mieli oli kuin pois pyyhkäisty lyhyen keskustelun ja parin anteeksipyynnön jälkeen. Happily ever after? Täh.

Samalla lukija tuntee itsensä typeräksi: miksi seurasin hahmojen kipuilua asiasta näin pitkään, jos he kuitenkin olivat valmiita painamaan sen lähes saman tien villaisella? Lukija ohjattiin uskomaan, että riidan aiheet ovat hahmoille tärkeitä,  mutta yhtäkkiä niillä ei ollutkaan juuri mitään väliä. Jos niillä oikeasti olisi ollut merkitystä, riita ei olisi ollut tarinan kliimaksi, vaan vain sysäys hahmojen ja heidän suhteensa kehittymiselle. Yksi nousu lisää juonikaarella. Voihan se olla, että lopulta päädyttäisiin ihan samanlaiseen kohtaukseen kuin tuo  jälkimmäinen oli, mutta kun hahmoilla on ollut aikaa kehittyä ja käydä asioita läpi, siitä saadaan tarinan todellinen kliimaksi.

Oikeasti: Jos pohjustat isoja ongelmia ja ristiriitoja, älä laita niitä ratkeamaan muutamassa minuutissa! Siitä jää huijattu olo.

Aloitan sarjan avautumisia asioista, jotka itseäni potuttavat lukijana. Miksi avaudun täällä, enkä anna palautetta kirjoittajille suoraan? Oletko itse koittanut antaa rakentavaa kritiikkiä ulkomaisilla ficcisivustoilla! Moni kirjoittaja on valmis niissä piireissä syömään pääsi aamiaiseksi, jos kehtaat antaa yhtään kritisoivaa palautetta yhtään vakavemmasta asiasta kuin typot. Minunkaan lehmänhermot eivät kaikkea kestä..

 

Mainokset
Mielikin syntysanat

Mielikin syntysanat

Huomenlahja on aviomiehen vaimolleen hääyötä seuraavana aamuna antama lahja. Aiemmin huomenlahja saattoi olla vaikkapa lehmä, torppa, astioita tai rahaa.

Näitä perinteitä kunnioittaen meille saapui huomenlahjana lehmä. Arvoituksellinen nautaeläin vielä toistaiseksi ilman kutsumanimeä. Toki sillä oli virallinen  moniosainen ulkomaankielinen nimi, mutta eihän sellainen kutsumanimeksi sovi.

M9113133.JPG

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun olen lehmää nimeämässä. Muistan olleeni aika pieni, kun Mummi paimensi kaksi nuorta mullikkaa navettaan (olisivatkohan olleet metsälaitumella, en muista) ja kysyi mitkä nimet niille annetaan. Punaruskeasta rauhallisemmasta yksilöstä tuli Mansikki, syytä en muista. Sen mustasta kaverista tuli Tuisku, koska se juoksi niin kovaa valkoinen häntä pystyssä. Sittemmin lehmät alkoivat saada nimensä jo vasikkana ja vuosittaisen alkukirjaimen mukaan. Mansikki ja Tuisku olivat vasta alkua: vuosien saatossa vihkoihin piirtämäni lehmien sukupuut alkoivat täydentyä minun nimeämilläni sukupolvilla. Ja kuitenkin siitä on nyt jo useampi vuosi, kun olen viimeksi lehmän nimennyt.

Vuosi 2016 on N-kirjaimen vuosi, mutta lehmän kylkien taideteos syntyi Allison Gregoryn kynästä jo vuonna 2011, I-kirjaimen vuonna. Cow Parade hyväntekeväisyystaidekampanja, johon tämäkin värikäs nauta kuuluu, perustettiin Sveitsissä kuitenkin jo vuonna 1998. Silloin oli M-kirjaimen vuosi. Kauaa ei tarvinnut minun lehmää sen jälkeen enää katsella, kun nimi oli päätetty. Lehmästä tuli Mielikki.

Mikä ihmeen Mielikki?

Mielikki (Aninka) oli muinaissuomalaisten uskonnon jumaluus, naispuolinen metsänhenki. Mielikki oli metsän kuninkaan Tapion vaimo. Metsästysuskomusten mukaisesti metsästäjien oli joskus puheltava ja laulettava viettelevästi ja imartelevasti Mielikille saadakseen tältä lahjana saalista. Mielikkiä pidettiin metsän ”taloustöiden” eli siistimisen, koristelun ja kaunistamisen hoitajana. Työn tuloksia, metsän kauneutta, kuten myös Mielikin omaa kauneutta, kannatti metsässä liikkuessaan kehua. Mielikin uskottiin myös lepyttävän miestään Tapiota, jos tämä tuli huonolle tuulelle ja usutti voimat metsämiehiä vastaan.

Mielikki is a fictional goddess in the Forgotten Realms campaign setting for the Dungeons & Dragons fantasy role-playing game. Mielikki is the goddess of autumn, druids, dryads, forests, forest creatures, and rangers. Her symbol is a gold-horned, blue-eyed unicorn’s head facing left, and her Third Edition D&D domains are Animal, Good, Plant and Travel. Mielikki is Neutral Good.

Ehkä Mielikin nimi kertoo jotakin siitä, millaisia tarinoita tänne alkaa kertyä. Metsämaisemia, luontoa ja roolipelejä? Saamme nähdä.