Ekopohdintoja: Muovipussit

Ekopohdintoja: Muovipussit

kestohedelmapussi1760

K-ryhmän mainos kestohedelmäpusseista herätti huomioni tänään Facebookin uutisvirrassa, ja aloin pohtia meidän pienen talouden ekotekoja. Ei me mitään ituhippejä olla, mutta silti monessa pikkuasiassa valitaan se hitusen parempi vaihtoehto, jos se helposti mahdollista on. Pari tuollaista pussia meillä on jo ollut vuoden päivät, mutta jos niitä taas tulee myyntiin, pari voisi hankkia lisääkin: kaksi on osoittautunut riittämättömäksi meidän hedelmä- ja vihannesostosten kanssa. Kestopussi on erinomainen tapa vähentää muovinkulutusta! Nykyisellään säästämme siis lähes joka kauppareissulla parin muovipussin verran luontoa, ja toivottavasti tulevaisuudessa enemmänkin. Valitettavan usein matkaan tarttuu kuitenkin jo valmiiksi muovipusseissa olevia hedelmiä ja vihanneksia, vaikka tarjolla olisi myös irtomyyntiversiot. Tähän pitäisi kiinnittää enemmän huomiota.

Olemme ottaneet monta kertaa myös kassalta sen pahamaineisen ”pienen pussin”, jonne olemme pakanneet jogurttipurkit yms. pienet ja helposti rikkimenevät tuotteet. Tavoite on ollut estää yksittäisiä purkkeja ajautumasta liiskaan muiden ostosten väliin ja pitää reppu puhtaana, vaikka sattuisikin iskeytymään reikä jonkin purkin kanteen. Kun nämä pussit kerättiin vuoden vaihteessa pois kassoilta, aloimme käyttää noita kestohedelmäpusseja tähänkin (vaikka ne nyt eivät olekaan ihan jogurtinpitäviä). Jotain suojaa sentään, ja purkit pysyvät edelleen nipussa. Uudet muovipussisäädökset tehosivat siis ainakin meihin! Varsinaisia ostoksia varten meillä on toki jo aiemmin ollut kestokassit ja reput, ja jos muovipussi ollaan jostain syystä jouduttu ostamaan, se hyödynnetään lopulta roskapussina.

Yleisesti ottaen meidän muovipussienkäyttö onkin ostosten osalta ihan hyvissä rajoissa, kunhan vain kiinnittäisimme vähän enemmän huomiota ostamiemme tuotteiden pakkausmateriaaleihin. Eniten muovipusseja meidän taloudessa kuluu kuitenkin roskapusseina. Me ihan ostetaan pusseja sitä varten. Tälle ei kai oikeastaan voi muuta kuin kierrättää ja muuten vähentää jätettä, sehän vähentää pussienkin menekkiä. Taloyhtiö/jäteyhtiö vaatii että energiajäte on pussitettava, ja toisaalta olisihan se tavara hankalaa kuskata roskikseen ilman pusseja. Paperipussi lienisi hieman parempi vaihtoehto, mutta jos jätettä ei kerry tarpeeksi vauhdilla, pussi saattaa istua odottamassa liian pitkään. Silloin vaikkapa roskiin heitetystä elintarvikepakkauksesta valuneet nesteet ehtivät tehdä tehtävänsä, ja pussi repeää ensimmäisellä nostoyrityksellä..

Kaiken tämän pohdinnan jälkeen voi sitten miettiä, että mitä iloa tästä on. Voin olla melko varma, ettei meikäläisen muovipussit joudu mereen lillumaan tai luontoon pyörimään (ellei meidän jätehuolto tee täysin eri tavalla kuin lupaavat). Jokainen käyttämätön muovipussi on kuitenkin askel pienempään kulutukseen, joten eipä niiden vähentämisestä haittaakaan ole?

Kohti keskiaikaa

Kohti keskiaikaa

Roolipeliharrastajana katseeni on usein kohdistunut myös oikean keskiajan ja historian suuntaan. Moni roolipelifantasiamaailma sijoittuu jonkinlaiseen keskiajan versioon, joten monenlaisia pikkuasioita on tullut tutkittua peleihin liittyen jo pitkään. Nälkä toki kasvoi syödessä, ja into eri aikakausiin tutustumiseen vain kasvoi. Pian törmäsinkin keskiajan elävöittämiseen, joka ei ole pelaamista ollenkaan. Se on erilaisten keskiajan vaatteiden, käsitöiden, ruokien ja tapojen tutkimista ja uudelleentoteuttamista.

Itse kiinnostuin etenkin erilaisista tansseista, ruoasta ja vaatteista, ja näin päätinkin vihdoin tehdä itselleni ensimmäisen keskiaika-asun. Mallikseni valikoitui lopulta allaolevan maalauksen punertava mekko 1400-luvun jälkipuoliskolta. Tästä se lähtee! Tällä hetkellä minulla on sovitetut kaavat ja kankaat. Seuraavaksi aloitan kankaan leikkaamisen ja ompelutyön, mutta ensin tarvitsee löytää sopivanväristä lankaa.

65f0540b27e3a4f1760e99dc49f5e3bf

Allaolevassa kuvassa on tämänhetkinen pellavakangasvarastoni. Kuva tietysti vääristää, sillä todellisuudessa vasemmanpuoleisin on puhtaan valkoinen, keskimmäinen on ylemmän maalauksen mekon väriä aavistuksen tummempi kuparin-oranssihtavan-ruskea (ei, en osaa värioppia), ja viimeinen väri on tumma metsänvihreä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Valkoisesta teen yhden tai kaksi aluspaitaa ja päähinettä, punertavasta kankaasta tulee tuo mekko. Metsänvihreän säästän miehen asua varten, jotta voimme seuraavan kerran osallistua ruokapitoihin omissa asuissa! Etsinnässä on vielä ainakin villakangasta kokopitkää viittaa varten.

Kuvaan tänne edistystä, jos sellaista on havaittavissa!

Yö ulkona

Yö ulkona

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Suomen latu  haastoi suomalaiset nukkumaan yönsä ulkona 17.9. Me ei valitettavasti ehditty tuona viikonloppuna metsään, mutta mentiin sitten kaksi viikkoa myöhemmin. Viime vuonna yövyttiin syyskuun puolivälissä Helvetinjärvellä, tämän vuoden syysretki suuntasi lokakuun ensimmäisenä päivänä Seitsemiselle. Vuosi sitten saimme nauttia lähes kymmenen asteen yölämpötilasta, mikä oli luksusta etenkin saman vuoden heinäkuiseen viiden asteen lämpöön verratuna! Nyt varauduttiin jo etukäteen siihen että nollan hujakoille päädytään, ja näin myös kävi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Liesijärvi aamuyön tunteina juuri ennen auringonnousun alkua

Lähdimme matkaan Multiharjun parkkipaikalta ja patikoimme kuutisen kilometriä Liesijärven leirintäpaikalle. Vaikka saimme patikoida rauhassa, leirintäalueella emme olleet yksin. Leiriytyjiä oli paikalla lähes kymmenen teltallista! Nuotiotulilla tuli jutusteltua retkeilytarvikkeista, muonasta ja suunnitelmista samalla kun ruoka keittyi trangiassa ja maissit paistuivat ritilällä. Toisia retkeilijöitä oli mukava tavata, mutta kieltämättä jokin metsäyön tunnelmasta jäi uupumaan kun teltassa loikoillessa kuuli naapuriteltan asukkien kuorsauksen..

Hieman aamukuuden jälkeen nousimme katselemaan yötaivasta, tunnistamaan tähtikuvioita ja ottamaan  kuvia öisestä metsästä. Syksyllä on juuri sopivan pimeää yötaivaan ihmettelyyn, ja vaikka telttameren keskellä ei ihan erämaatunnelmaan päässytkään, on öisessä järvimaisemassa jotain erityistä. Yöhiippailun jälkeen oli mukava palata takaisin lämpimään makuupussiin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vaikka elohopea lähenteli nollaa, pärjäsimme teltassamme hyvin. Olimme varautuneet viileyteen, esimerkiksi oma uusi makuupussini oli minulle paljon sopivampi kuin edelliset. Matalan mukavuuslämpötilarajan lisäksi pussi on standardimittoja lyhyempi, mikä on täydellistä tällaiselle hukkapätkälle. Villasukat, merinovillakerrasto, collegehousut ja fleecepusakka pitivät hyvin lämpimänä. Mitä kaikkea muuta meillä sitten oli oikein mukana? Omankin muistin tueksi kokoan tähän loppuun listan tulevia reissuja varten.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vaikka kuvassa rinkat vaikuttavat todella täydeltä, ei meillä tavaraa ollut mukana oikeasti kovinkaan paljon. Käytössämme ollut jättimäinen neljän hengen teltta vei lähes koko isomman rinkan sisätilan. Se on yli kymmenen vuotta vanha ja painaa niin paljon, ettei sitä pidemmälle reissulle viitsi ottaa mukaan (jos haluaa pakata vähän vaihtovaatteita ja ruokaakin). Lyhyellä reissulla se kuitenkin tuo luksusta elämään, kun rinkatkin mahtuvat sinne sisälle mukavasti, eikä tarvitse nukkua ihan seinässä kiinni. Pidempiä reissuja varten tarvitsee kuitenkin ostaa vähintään puolet kevyempi ja pienempään pakettiin menevä teltta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kahden hengen retkivarustus. Maton päällä ne joita käytettiin, sivussa turhaksi jääneet.

Yöpyminen ja leiri
1 teltta
2 rinkkaa
2 makuualustaa
2 makuupussia (cmft -2 ja cmft +10)
2 puhallettavaa tyynyä
2 istuinalustaa
2 otsalamppua
2 x crocksit

Vaatetus
2 x merinovillakerrasto
2 x lämmin pusakka (minulla fleece, miehellä villa)
2 x collegepöksyt
2 x pipo (Yllättävän tärkeä yöllä nukkuessa!)
2 x villasukat
2 kertissadetakkia
hanskat (vain miehellä)
tuubihuivi (vain minulla)

Lisäksi meillä oli tällä kertaa mukana meille molemmille vaihtovaellussukat, miehelle tuubihuivi, kalsarit ja pitkähihainen, ja minulle päälihousut. Näitä ei kuitenkaan tarvittu, ja ensikerralla emme pakkaa niitä mukaan.

Pikkusälää
Ensiapupakkaus, kosteuspyyhkeitä, nenäliinoja
Sissipuukko, peruspuukko
Hammasharja & tahna (Jos syödään ruoka samasta kiposta, voidaan jakaa hammasharjakin!)
Taskulamppu
Rannekello
Korvatulpat (miehelle)
Lämpötasku (mallia ”taita tästä, niin lämmittää”)
Kamera
Kännykät
Kartta, Kompassi

Yllä retkivarustuksena
Housut (miehellä)
Hame + 2x sukkahousut + säärystimet (minulla)
Vaellussukat (miehellä kahdet)
Päällystakit
Vaelluskengät
Merinokerrastopaidat

Ruokailu:
2 x 1l vesipulloa
Trangia, retkilusikka, sytytin, polttoaine
Iltaruoka: Kanarisottovalmispussi + riisiä + soijaa + parmesaanojuustoa + keittojuurespussi (pakaste) sekä nuotiomaissia
Aamupuuro: 4 annospussia Elovenapuuroa + kuivattuja karpaloita + mustikkasosepussi + mysliä
Eväs: Rusinoita, pähkinöitä, tummaa suklaata, 1 snickers (Miehen yöeväs)

Uusi keittiö!

Uusi keittiö!

Meillä vaihdettiin keittiön kaappien kuluneet keltaiset ovet ja vähän osumaa ja värjäytymää ottaneet työtasot pois. Lisäksi vaihdettiin hellan vasemmalta puolelta kapea vetolaatikosto ja kaappi leveäksi vetolaatikoksi, ja laitettiin kulmahyllykköönkin ovi. Uusi hella on vielä matkalla, mutta muuten näyttää kivalta! Liesituuletinkin oli tarkoitus vaihtaa, ja se jopa tilattiin, mutta keittiöremonttimyyjä myi meille vääränlaisen. Tuo meidän systeemi on nimittäin talotuuletin eikä tavallinen liesituuletin. Myyjä pitkään selvitteli sopivaa mallia listoilta, kysyi erikseen että onko kyseessä talotuuletin vai liesituuletin, ja itse kuvussa vielä lukeekin että ”talotuuletin”, mutta silti tuli väärä tuote.. No, jätettiin nyt sitten vaihtamatta ja katsotaan joskus uudestaan, kun remontoidaan jotain sähköjuttuja muualtakin (esim. tuo yksi rikkinäinen valokatkaisija).

Kunnollisia ”ennen” kuvia en tietenkään muistanut ottaa, mutta tässä nyt vähän jotain.

Kyllä, tein kerran kaalilaatikkoa. Nuo laatikostot tuosta häipyivät.
Remontin alkaessa päätin ottaa ”ennen” kuvien sijasta kuvan lattiasta..? No, tuossa sentään näkyy kulmahyllyt jotka nyt saivat kaapin oven suojakseen.
Sapuskajuttu

Sapuskajuttu

Aika rientää. Viimeinen herkullinen opiskelija-ateria on nyt syöty, ja opiskelijakortti vanhentunut. Jotain pitäisi kuitenkin jatkossakin lounaalla syödä ja hinnan kolminkertaistuminen ei ihan jokapäiväisesti houkuttele.

Näinpä päätin tehdä elämäni ensimmäisen kaalilaatikon. 1,2kg kaalia, 500g jauhelihaa, 5dl ruokakermaa, pari sipulia ja kananmunaa, muutama desi riisiä ja vähän soijarouhetta, ja luraus siirappia. Niin, ja satunnaisia mausteita. Nyt on pakkasessa annokset seitsemälle työpäivälle! Puolukkahillo vaan mukaan.

Lukijaa ottaa päähän #1: Lässähtävät loppuratkaisut

Lukijaa ottaa päähän #1: Lässähtävät loppuratkaisut

Juonikaavio on jokaisen tarinan pohja. Ensin esitellään tilanne ja ongelma, sitten alkaa tapahtua kiihtyvällä tahdilla kunnes saavutetaan kliimaksi ja laskeudutaan kohti loppuratkaisua. Välillä kuitenkin törmää sellaisiin teksteihin, joissa hurjan kliimaksin jälkeen loppuratkaisu käytännössä mitätöi siihen asti kuljetun tarinan!

plot-diagram

Otetaan esimerkiksi rakkaustarina, kun kerran fanfictionmaailma on niitä pullollaan. Esimerkkini on hatusta temmattu, mutta olen lukenut samalla kaavalla useampia tarinoita: Hahmoilla on jännittynyt suhde, ja mukana on myös lämpimämpiä tunteita molemmin puolin. Suhde alkaa pikkuhiljaa kehittyä, mutta pinnan alla kytee väärinymmärryksiä, erimielisyyksiä ja kommunikaatio-ongelmia.

Lopulta päähenkilöillä on repivä riita asiasta, joka on kalvanut molempia jo pidempään. Vuosikausia pidäteltyä pahaa mieltä puristetaan yhteen sananvaihtoon, jossa sanotaan ikäviä asioita puolin ja toisin, ja josta lähdetään ovet paukkuen. Lukija suree molempien puolesta, ja miettii miten tästä voidaan selvitä.

Päähenkilöt pääsevät takaisin keskusteluyhteyteen, ja puhuvat keskenään tunteista ja toiveistaan. He oppivat toisistaan myös uusia asioita. Pyydetään anteeksi suuntaan ja toiseen, ja päädytään lopulta taas yhteen. Lukija hymyilee ja on onnellinen päähenkilöiden puolesta.

Tuttu kaava, josta on kirjoitettu monia hyviä ja huonoja tuotoksia. Sekä riitakohtausta että tätä asioiden sopimista voisin hyvin nähdä itseni lukevan tippa linssissä! Mutta mitä jos näiden kohtausten välissä ei tapahdu mitään? Mitä jos nämä ovat käytännössä peräkkäin? Monen vuoden paha mieli oli kuin pois pyyhkäisty lyhyen keskustelun ja parin anteeksipyynnön jälkeen. Happily ever after? Täh.

Samalla lukija tuntee itsensä typeräksi: miksi seurasin hahmojen kipuilua asiasta näin pitkään, jos he kuitenkin olivat valmiita painamaan sen lähes saman tien villaisella? Lukija ohjattiin uskomaan, että riidan aiheet ovat hahmoille tärkeitä,  mutta yhtäkkiä niillä ei ollutkaan juuri mitään väliä. Jos niillä oikeasti olisi ollut merkitystä, riita ei olisi ollut tarinan kliimaksi, vaan vain sysäys hahmojen ja heidän suhteensa kehittymiselle. Yksi nousu lisää juonikaarella. Voihan se olla, että lopulta päädyttäisiin ihan samanlaiseen kohtaukseen kuin tuo  jälkimmäinen oli, mutta kun hahmoilla on ollut aikaa kehittyä ja käydä asioita läpi, siitä saadaan tarinan todellinen kliimaksi.

Oikeasti: Jos pohjustat isoja ongelmia ja ristiriitoja, älä laita niitä ratkeamaan muutamassa minuutissa! Siitä jää huijattu olo.

Aloitan sarjan avautumisia asioista, jotka itseäni potuttavat lukijana. Miksi avaudun täällä, enkä anna palautetta kirjoittajille suoraan? Oletko itse koittanut antaa rakentavaa kritiikkiä ulkomaisilla ficcisivustoilla! Moni kirjoittaja on valmis niissä piireissä syömään pääsi aamiaiseksi, jos kehtaat antaa yhtään kritisoivaa palautetta yhtään vakavemmasta asiasta kuin typot. Minunkaan lehmänhermot eivät kaikkea kestä..

 

Mielikin syntysanat

Mielikin syntysanat

Huomenlahja on aviomiehen vaimolleen hääyötä seuraavana aamuna antama lahja. Aiemmin huomenlahja saattoi olla vaikkapa lehmä, torppa, astioita tai rahaa.

Näitä perinteitä kunnioittaen meille saapui huomenlahjana lehmä. Arvoituksellinen nautaeläin vielä toistaiseksi ilman kutsumanimeä. Toki sillä oli virallinen  moniosainen ulkomaankielinen nimi, mutta eihän sellainen kutsumanimeksi sovi.

M9113133.JPG

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun olen lehmää nimeämässä. Muistan olleeni aika pieni, kun Mummi paimensi kaksi nuorta mullikkaa navettaan (olisivatkohan olleet metsälaitumella, en muista) ja kysyi mitkä nimet niille annetaan. Punaruskeasta rauhallisemmasta yksilöstä tuli Mansikki, syytä en muista. Sen mustasta kaverista tuli Tuisku, koska se juoksi niin kovaa valkoinen häntä pystyssä. Sittemmin lehmät alkoivat saada nimensä jo vasikkana ja vuosittaisen alkukirjaimen mukaan. Mansikki ja Tuisku olivat vasta alkua: vuosien saatossa vihkoihin piirtämäni lehmien sukupuut alkoivat täydentyä minun nimeämilläni sukupolvilla. Ja kuitenkin siitä on nyt jo useampi vuosi, kun olen viimeksi lehmän nimennyt.

Vuosi 2016 on N-kirjaimen vuosi, mutta lehmän kylkien taideteos syntyi Allison Gregoryn kynästä jo vuonna 2011, I-kirjaimen vuonna. Cow Parade hyväntekeväisyystaidekampanja, johon tämäkin värikäs nauta kuuluu, perustettiin Sveitsissä kuitenkin jo vuonna 1998. Silloin oli M-kirjaimen vuosi. Kauaa ei tarvinnut minun lehmää sen jälkeen enää katsella, kun nimi oli päätetty. Lehmästä tuli Mielikki.

Mikä ihmeen Mielikki?

Mielikki (Aninka) oli muinaissuomalaisten uskonnon jumaluus, naispuolinen metsänhenki. Mielikki oli metsän kuninkaan Tapion vaimo. Metsästysuskomusten mukaisesti metsästäjien oli joskus puheltava ja laulettava viettelevästi ja imartelevasti Mielikille saadakseen tältä lahjana saalista. Mielikkiä pidettiin metsän ”taloustöiden” eli siistimisen, koristelun ja kaunistamisen hoitajana. Työn tuloksia, metsän kauneutta, kuten myös Mielikin omaa kauneutta, kannatti metsässä liikkuessaan kehua. Mielikin uskottiin myös lepyttävän miestään Tapiota, jos tämä tuli huonolle tuulelle ja usutti voimat metsämiehiä vastaan.

Mielikki is a fictional goddess in the Forgotten Realms campaign setting for the Dungeons & Dragons fantasy role-playing game. Mielikki is the goddess of autumn, druids, dryads, forests, forest creatures, and rangers. Her symbol is a gold-horned, blue-eyed unicorn’s head facing left, and her Third Edition D&D domains are Animal, Good, Plant and Travel. Mielikki is Neutral Good.

Ehkä Mielikin nimi kertoo jotakin siitä, millaisia tarinoita tänne alkaa kertyä. Metsämaisemia, luontoa ja roolipelejä? Saamme nähdä.